mies ja sose

mieheni perheen aivot ("äiti on vähän taiteilijaluonne, se tekee kaiken sitte kerralla kun saa inspiraation") otti tänään kesäkurpitsan mukaan olkkariin paseerattavaksi - ensisose. vau - kun lähti katsomaan urheiluruutua. sääli että äidin kuullunymmärtäminen (onks urheiluruutu alkanu?) oli äitiyslomalla ja homma meni pieleen ruudun joskaan ei soseen osalta. itsekin harkitsin ottaa bataatit (kolme isoa, melkein kk:n ruoat :O -no ei iha :DD) mukaan olkkariin -äidit kun jo haltsaavat imettämisen ja mitä vaan yhtä aikaa.. lukuunottamatta vessassa käyntiä ja muutamaa muuta juttua.. (esim. autolla ajo.. turvaistuimeen imettäminen kuulemma on vaan yltämiskysymys)- mutta luovuin ajatuksesta a koska telkkarista ei tuu nykyään oikein mitään, mitä viitsin kattoa (netti-telkkarista kyllä tulee :DD) ja b koska bataatin soseuttaminen ja yksin omien ajatusten kanssa oleminen oli jo sinällään niin nautinnollista.

p.s. tänään oli moraalinen ongelma. jos menee äitiryhmään, jossa on yksi, joka ei voi syödä suklaata (ja ainoat hyvät keksit on suklaata -duh) ottaako mukaan ei-suklaa-keksejä (melkein sama kuin leipää) vai sulkaakeksejä -ikään kuin ei muistais kuulleensa suklaattomuudesta (niin kuin moni ei muistaiskaan).. ratkaisu: ei suklaa-keksejä ryhmään.. superepäterveellisiä kauraisia ja rasvaisia suklaisia keksejä itelle. :DD buahahaa..

toinen dilemma. hlö kertoi, että haluaisi kyllä syödä suklaata mutta ei voi. muuta kuin ehkä palan. dilemma: pitäisikö viedä suklaakeksejäkin seuraavalla kerralla, että voi edesauttaa hlön pikkuriikkistä sortumista ihanaan suklaaseen. vai ei. vähän sama kuin jos kaverilla ois karkkilakko laatua (mikä lakko se sellanen on?) en osta mutta syön kun tarjotaan.. eikö se oo jo perusnaisellista solidaarisuutta ostaa silloin ees joskus karkkeja, että toinenkin saa.. vai onko silloin yhtä paha ja selkärangaton ihminen kuin ne jotka enable others to be morbidly obese in the states. oon niin outo jep. meen nukkuu.. t: tajunnanvirta..